Brasilialainen Ju-jutsu

Brasilialainen jujutsu on perinteisen jujutsun ja judon pohjalta kehitetty itsepuolustus- ja kamppailu-urheilulaji. Laji painottuu matto-otteluun, vaikkakin lajiin liittyy myös laaja määrä erilaisia heitto- ja alasvientitekniikoita. Ottelutilanteessa tavoitteena on hallita vastustajaa ja saada tämä luovuttamaan erilaisia nivellukoja ja kuristuksia käyttämällä. Lajissa kilpaillaan muista itämaisista kamppailulajeista tutulla otteluasulla, gi’llä sekä kevyemmällä varustuksella (shortsit + paita). Brasilialaisen jujutsun urheilumuoto ei sisällä minkäälaisia iskuja, kuten lyöntejä tai potkuja. Kamppailuareena Mikkeli BJJ:llä lajia aktiivisesti harrastaa noin 30-40 henkilöä. Seurassa harjoitellaan ”brassijujutsun” lisäksi lajin kanssa runsaasti yhtäläisyyksiä sisältävää lukkopainia.
‌
Brasilialainen jujutsu syntyi nimensä mukaisesti Brasiliassa Mitsuao Maedan opetettua Gracien suvulle judo- ja jututsutekniikoita 1900-luvun alkupuoliskolla. Vuosien varrella Gracien suku jalosti opetetut itsepuolustustekniikat soveltumaan myös pienemmille ottelijoille, ja uutta kamppailumuotoa ryhdyttiin levittämään Yhdysvaltoihin suvun toimesta. ”Gracie Jiu-Jitsua” mainostettiin aluksi erilaisten haasteottelujen kautta, kun lajin urheilijat haastoivat kamppailulajien edustajia. Lajin suosio koki räjähdysmäisen kasvun, kun Gracien suvun Royce Gracie voitti UFC 1 -turnauksen vuonna 1993. Suomeen laji rantautui virallisesti 1990-luvulla, ja brasilialaisesta jujutsusta on tullut suosittu kamppailu-urheiluji eri puolilla maapalloa.

Vakiovuorojen lisäksi harrastajien on mahdollista vuosittain lunastaa omatoimisen harjoittelun käyttöoikeus, joka mahdollistaa harjoittelun Kamppailuareenan tiloissa rakennuksen aikioloaikojen sisällä.