Tämä teksti käsittelee kamppailulajeja omien havaintojeni, sosiaalisen median ja muun median tuottaman kuvan pohjalta. Näkökulman valinta pohjautuu digitaalisen liiketoiminnan erikoistumisalaopintoihini. Ajatuksiaan asian tiimoilta jakaa Kamppailuareena Mikkelin toiminnanjohtaja Teemu Lohtander.
Syventävän harjoitteluni ensimmäiseen päivään tultaessa tietämykseni kamppailulajeista oli hyvin vähäistä. Omakohtaista kokemusta oli ainoastaan peruskoulussa ja lukiossa olleista kuntonyrkkeilytunneista, kotipaikkakunnallani käydystä potkunyrkkeilyn peruskurssista sekä satunnaisista keskusteluista tuttavieni kanssa, jotka harrastavat kamppailulajeja. Kuitenkin kahteenkymmeneenkolmeen vuoteen mahtuu kohdallani jos jonkinmoista harrastusta ja urheilulajia, mitkä osaltaan ovat auttaneet ymmärtämään kamppailulajeihin liittyviä kokonaisuuksia. Millainen mielikuva itselläni on siis kamppailulajeista? Lyhyesti: monesta erilaisesta fyysisestä ja psyykkisestä osa-alueesta koostuva laji, jossa korostuvat oman kehon käyttö sekä reagointikyky.
Asiaa hieman enemmin kaiveltuna, voin hyvin karkeasti jakaa katsomani materiaalin kolmeen eri kategoriaan. Ensimmäisessä kategoriassa some maalaa kamppailulajien harrastajista ns. superihmisiä. Toisessa kategoriassa mukaan astuu henkilöiden väliset suhteet, jotka värittävät kuvaa erityisesti elokuvissa ja uutisoinnissa pinnalle nousevissa jutuissa tämänkaltaiseksi. Kolmanteen kategoriaan jäävät taas loput, esimerkiksi taijin kaltaiset suuntaukset, joita tänä päivänä pidetään enemmänkin hyvinvointiin liittyvinä lajeina. Miltä kamppailulajien maailma on näyttänyt ja näyttää tästä näkökulmasta?
– Aikanaan -91 aloittaessani karaten harrastusta ainoat mielikuvat tulivat elokuvista, lähinnä Bruce Leen, Jean Claude VanDammen ja Chuck Norrisin tähdittämistä toimintapätkistä. Nuorempana en ehkä osannut ajatella muuta, kuin että olisi aika cool osata samanlaisia taistelutemppuja, mitä silloiset fanituksen kohteena olleet henkilöt vhs-nauhoilta katsoessa tekivät, Kamppailuareena Mikkelin toiminnanjohtaja Teemu Lohtander kertoo ja jatkaa: – Harrastajan näkökulmasta media on aina antanut lajeista hyvin mustavalkoisen kuvan. Elokuvissa voidaan mättää toista niin sanotusti tunti turpaan, vääntää niskat nurin, potkia, hakata, leikata, liimata tai mitä tahansa. Toisaalta taas annetaan kuva yliluonnollisesta hippeilystä, jossa voidaan pelkällä ajatuksella tyrmätä, kasvatetaan kukkia, filosofoidaan ja teorisoidaan mieltä, tekniikkaa tai mitä tahansa.
– Muutaman kuukauden alkeiskurssilla pyörittyäni kävi kuitenkin melko selväksi, että taitaa Teemu -pojalla mennä nyt hetki aikaa, kunnes oppii samalla tavalla pätkimään kaveria naamariin, kun otettiin ne luulot jo alussa pois. Tietyn tyyppinen kovanaamailu on aina ollut lajeissa läsnä. Budolajien rantautuessa Suomeen mukaan hakeutuivat ne kovapäisimmät ja tappeluksesta intohimon saavat henkilöt ja tämä suoraan heijasteli treenien asenteeseen ja kovaan, välillä typeräänkin, asetelmaan, jossa haettiin kovuutta nykypäivänä erittäin kyseenalaisten menetelmien kautta, Teemu muistelee
Shifu ja inner peace. Kuva Google.
Kamppailulajeihin liittyviä sivustoja, Instagram-tilejä ja muita vastaavia löytyy vino pino, jokaiselle jotakin –periaatteella. Esimerkiksi Instagramista löytyy pelkästään naisharrastajia käsitteleviä tilejä, suuri määrä erityylisiä lajikohtaisia tilejä sekä ottelijoiden tilejä. Kaikista näistä välittyy samalla tavalla erilainen kuva kamppailulajeista. Osa tileistä pyrkii levittämään lajitietoutta, seurat raportoivat toiminnastaan ja osa tuo esiin pelkästään kamppailulajien highlight –hetkiä. Ja sitten on ne videot, joissa omasta näkökulmastani toista mätetään siihen pisteeseen asti, että taatusti veri lentää. Useimmiten tämäntyyppiset pätkät ovat MMA-otteluista, missä yhdistellään useita eri tekniikoita ja jälki voi välillä hirvittää heikompaa.
– Kuten mainitsin, on kovanaamailu, machoilu ja tappelus kuuluneet lajeihin aina. Kolikolla on tietenkin toinenkin puoli. Harjoittelutoverin kunnioittaminen, kontrolli. Ja tämä voi johtaa erittäin syvällisiin filosofiin pohdintoihin harrastajasta riippuen. Kuitenkin, näiden kahden asian välissä pitäisi löytää jokaisen oma henkilökohtainen taitekohta, balanssi. Ymmärtää vastuu harjoittelemastaan asiasta, kunnioittaen harjoitustovereita ja itseään, Lohtander toteaa. Miten sitten media ilmentää esimerkiksi juuri kyseisen lajin otteluita?
– Lehdissä kirjoitellaan vapaaottelusta, nyrkkeilystä tai potkunyrkkeilystä erittäin väkivaltaisina lajeina, harrastajien ollessa barbaarisia tai psykoottisia, jotka vain haluaa hakata. Kyseessä on eri urheilumuotoja, joissa mitellään reilusti tietyillä säännöillä, kamppaillen mies miestä tai nainen naista vastaan, valvotussa ja kontrolloidussa ympäristössä.
Kamppailulajit, some ja tulevaisuus
Mitä sitten tulevaisuuteen kuuluu? Jos kahlataan somen tietyllä mittakaavalla suhteellisen lyhyt historia sekä media läpi, ja mietitään kaikkea näiden sektorien tuottamaa materiaalia kamppailulajeista ja niiden myötä tullutta kuvaa, niin miten tulevaisuudessa kamppailulajit otetaan vastaan? Entäpä vaikka elokuvateollisuus, jossa esimerkiksi lasten animaatioelokuvat sisältävät paljon kamppailulajikohtauksia, joissa pyritään kamppailemalla selvittämään vaikkapa päähenkilöiden välisiä valtasuhteita tai puolustetaan jotakuta. Sama kaava toistuu esimerkiksi nuortenkin ja aikuisten action-leffoissa.
Hetki ennen mokusoa. © Heta
– Evoluution viedessä ihmistä kehittymisen kannalta eteenpäin, on ajatus myös lajeistamme kehittynyt. Enää ei tarvitse harjoitella taistelua hengissä selviämisen kannalta, tai kamppailulle ei ole tarvetta päivittäisissä selviytymiseen liittyvissä toiminnoissa. Lajeista on kehkeytynyt arvostettuja urheilumuotoja, jotka vaativat harrastajilta syvällistä omistautumista. Valmentajat kehittävät valmennusosaamistaan osallistumalla koulutuksiin sekä verkostoituvat myös muiden urheilulajien valmentajien kanssa hakiessaan monipuolisempia valmennusmenetelmiä antaakseen urheilijoille entistä parempia eväitä näiden urheilu-uralleen. Budolajeissa haetaan entistä syvällisempää teknistä osaamista, koska taistelukenttä ei enää ole ykkösprioriteetti. Lajien tarkoitus on muuttunut, suurimmalle osalle lajit ovat harrastus. Kuulutaan porukkaan ja tehdään monipuolisia liikunnallisia suoritteita lajille ominaisten harjoitteiden mukaan. Saadaan suoraa palautetta omasta lajitasosta esimerkiksi vyö- tai tasokokeiden muodossa. Kamppailu-urheilu, taistelu- ja budolajit tarjoavatkin jokaiselle yksilölle mahdollisuuden kuulua hyvään, saman henkiseen porukkaan, Teemu kertoo.
Somessa mielikuvaa osakseen siivittää myös eri työnkuvissa sattuneet tilanteet, joissa kamppailulajeja käyttänyt on työntekijä on selviytynyt uhkaavasta tilanteesta. Uutisia eri työntekijöiden kohtaamista tilanteista löytyy paljon. Uutisointia tutkittaessa kannattaa toki muistaa kriittisen lukemisen kulmakivet, mutta ehkä väkisinkin mieleen juolahtaa ajatus siitä, millä todennäköisyydellä itselle tai läheiselle, juuri omassa asuinmaassa voi sattua vastaavaa. Tämä lähtökohtana kamppailulajin aloittamiselle/harrastamiselle jää yksi selkä motiivi: itsepuolustus. Tietyissä ammateissa itsepuolustus on työnkuvan vuoksi tärkeässä asemassa, mutta koen, että lähtökohtaisesti ainakin Suomessa kamppailulajien harrastamiselle löytyy muita perusteita, kuin median uutisoinnista hiipivä pelko itseensä kohdistuvasta vaarasta.
– Osalle lajit liittyvät myös ammatillisen osaamisen kehittämiseen, esimerkiksi vartijat, virkavalta tai sairaanhoitohenkilöstö. Olisi osattava jollaintavalla voimankäytön periaatteet, myös juridisesta näkökulmasta. Kovapäisimmät hakeutuvat urheilun puolelle, mutta huomatessaan lajien vaativan kovaa työtä ja kurinalaisuutta, jäävät jäljelle motivoituneet, urheilusta kiinnostuneet ja tasapainoiset yksilöt. Jokainen yksilö voi kehittää omaa fyysistä kuntoa ja samalla tutustua joko historiallisiin taistelumenetelmiin valvotussa ja kontrolloidussa ympäristössä, pohtien omaa osaamistaan, tai olla osana suurta urheiluyhteisöä Olympialiikettä myöden. Lapsille lajit opettavat keskittymiskykyä ja kuuntelutaitoa, unohtamatta koordinaatiota, kehonhallintaa sekä muita lapsen ja nuoren kehityksen kannalta positiivisia fyysisiä ominaisuuksia, Lohtander tiivistää.
